NÄMÄ SIVUT OVAT MAINOSVAPAAT

Kaikki alkoi vuonna 1996

Resident Evil. Mitä mieleesi tulee, kun kuulet nuo sanat? No, minun mieleeni tulee seuraava. Kuvittele: 90-luvun loppu, olen noin 12-vuotias, pelaan ensimmäistä kauhupeliäni PS1:llä ystävieni kanssa, Resident Evil 2:ta. Pelaan Claire Redfieldinä ja yritän selviytyä Raccoon Cityn zombi-invaasiosta… mitä yritän sanoa on, että Resident Evil -sarja täyttää tänä vuonna 30 vuotta, mikä tarkoittaa, että pelisarjalla on pitkät juuret. Se on nähnyt monia käänteitä vuosien varrella, sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Viimeiset lähes 10 vuotta on ollut vain hittejä hitin perään. Ei siis ihme, että kun Resident Evil Requiem (pääsarjan yhdeksäs peli) julkistettiin, fanit sekosivat, minä mukaan lukien.

Joten, ilman sen suurempia puheita, mennään tähän arvosteluun. Pelasin Resident Evil Requiemin läpi PS5 Pro:lla. Tämä arvostelu on spoileriton.

Juoni

Resident Evil Requiem sijoittuu lokakuuhun 2026, 28 vuotta sen jälkeen, kun Raccoon City tuhoutui pommituksessa. Viruksen riehuttua kaupungissa ja muutettua kaikki hulluiksi zombeiksi kaupunki lopulta tuhottiin. Tarina seuraa FBI:n analyytikko Grace Ashcroftia, Alyssa Ashcroftin (pelistä Resident Evil Outbreak) tytärtä ja DSO-agentti Leon S. Kennedyä. Gracen pomo käskee tutkimaan hotellia, josta he ovat löytäneet ruumiin. Se löydettiin samasta hotellista, jossa hänen äitinsä Alyssa murhattiin vuosia aiemmin. Pian hotelliin saapumisen jälkeen joku hyökkää ja sieppaa hänet.

Herättyään Grace huomaa olevansa sidottu ja neula käsivarressa kerää hänen vertaan. Hän vapauttaa itsensä ja sen jälkeen hänen elämänsä kauhunhetket alkavat. Hän on jumissa jonkinlaisessa hoitolaitoksessa, joka on kartanon kokoinen. Zombeja ja hirviöitä vaeltelee käytävillä. Pian hän tapaa Leonin, joka oli lähetetty sinne tutkimaan, ja he päättävät auttaa toisiaan pääsemään pois hoitolaitoksesta. Peli alkaa näin, ja koko tarinassa on mukana valtavasti hahmoja, tilanteita, salaisuuksia ja paikkoja, joita en aio käydä läpi spoilereiden vuoksi.

Minkälainen tarina mielestäni oli, no, todella paljon tapahtui (kuten olin kirjoittanut muistiinpanoihini). Resident Evil Requiemissä tapahtuu paljon asioita, mikä pitää monia kysymyksiä ilmassa. Miksi he halusivat Gracen? Mikä kaiken tämän takana on? Miksi Leon on siellä? Kaikki vastaukset piilevät lopussa ja pidinkö juonesta? Kyllä, se oli hyvä Resident Evil -pelinä, mutta jostain syystä halusin silti lisää, koska en saanut tarpeekseni.

Pelattavuus, ohjattavuus, äänet ja grafiikat

Resident Evil Requiemin pelattavuus on ensimmäisen ja kolmannen persoonan toiminta- ja selviytymiskauhupeli. Ensinnäkin peliä voi pelata valitsemalla haluamasi kamerakulman. Pelissä kerrotaan, että Gracen pelattavuus tulisi pelata ensimmäisen persoonan tilassa, koska se on immersiivisempi, ja Leonin kolmanne persoonan tilassa, koska se on toimintapainotteisempi. Eli Gracen pelattavuus on kauhupohjainen. Valitsin molempiin kolmannen persoonan kamerakulman, koska en henkilökohtaisesti pidä niin paljon ensimmäisen persoonan kuvakulmista. Kamerakulmaa voi muuttaa milloin tahansa asetuksista.

Pelaaminen alkaa Gracesta, joten kauhu esitellään ensin, ja pidin siitä, että kaikki alkaa hitaasti ja lisää elementtejä esitellään vähitellen. Gracella ja Leonilla on aseita hirviöiden tappamiseksi, mutta heillä on erilaiset varusteet. Leonilla on esimerkiksi pieni kirves mukanaan estääkseen hyökkäyksiä ja tehdäkseen viimeistelyhyökkäyksiä, koska hän on kokeneempi taistelemaan kuin Grace. Gracen puolestaan ​​on turvauduttava hiipimiseen ja harhauttamiseen, kuten pullojen heittämiseen, johdattaakseen viholliset toiseen suuntaan. Gracen pelattavuudessa on paljon enemmän pulmia ratkaistavana. Ei kuitenkaan mitään liian monimutkaista. Leonilla on enemmän tiettyjen esineiden keräämistä paikasta A paikkaan B samalla, kun hän päihittää brutaalisti niin monta vihollista kuin pystyy.

Grace osaa tehdä myös joitakin muita asioita, kuten tehdä injektoreita, jolla voi tappaa huomamaattomasti vihollisia yhdellä iskulla. Tai steroideja, jotka antavat hänelle esimerkiksi lisää terveyttä. Mielestäni tämä oli erittäin hyvä lisä pelattavuuteen, mutta en käyttänyt niitä ollenkaan. Uskon, että vaikemmilla vaikeustasoilla ne ovat käteviä, koska silloin pelaajien on käytettävä KAIKKI mahdollinen apu.

Koska kyseessä on selviytymiskauhupeli, esineiden hallinta ja nikkarointi oli läsnä. Leonilla oli valtavasti tilaa, kun taas Gracella sitä oli tuskin lainkaan. Jouduin juoksemaan edestakaisin esinelaatikon luona, ja jotkut esineet piti jättää kylmästi pois. Mutta Grace voi löytää monia laukkuja, jotka laajentavat tilaa. Löysin niitä monia, ja suosittelen, että muutkin pelaajat etsivät niitä helpottaakseen pelaamista.

Leonin ja Gracen ohjaaminen tuntui hyvältä ja luonnolliselta. Huomasin jopa, että tilanteesta ja Gracen pelosta riippuen hän kompastui ja kaatuili, kun yritin paeta vihollisia. Leonin ohjaimissa oli yksi ärsyttävä asia, ja se oli vihollisten lyöminen kirveellä. Tuntui kirjaimellisesti siltä kuin yrittäisi heilua pimeässä toivoten, että olisi osunut viholliseen. Se oli ainoa negatiivinen asia, jonka pystyin havaitsemaan.

Resident Evil Requiemissä on erittäin hyvä näyttelijäkaarti. Erityisesti Gracen näyttelijä teki hienoa työtä saadakseen Gracen hermostuneeksi ja pelokkaaksi koko ajan, änkyttäen hänen sanojaan ja saamalla hänen hengityksensä vapisemaan. Leon oli se sama viisasteleva vitsiniekka kuin aina ennenkin.

Graafisesti peli on spektaakkeli. Hahmomallit näyttivät elävän näköisiltä ja kaikki vihollisten designit kammottavia ja inhottavia. Ympäristöt, erityisesti hoitokeskus, näyttivät kauniilta eivätkä miltään kopioi-liitä -sotkulta, vaan huolellisesti suunnitellulta ympäristöltä, kuin paikalta, jossa ihmiset oikeasti asuivat. Resident Evil Requiem käyttää uutta PSSR-skaalaustoimintoa (PS5 Prolla) ja tekee fantastista työtä herättäessään kaikki yksityiskohdat eloon, mutta siellä täällä esiintyi joitakin ärsyttäviä visuaalisia bugeja.

Loppusanat

Resident Evil Requiem oli upea uusi RE-osa, vaikka se olikin suht lyhyt, sillä pelasin sen läpi hieman alle kahdeksassa tunnissa. Uudelleenpeluuarvo on kuitenkin erittäin korkea, ja aion pelata sen pian uudelleen läpi. Vaikka et olisikaan Resident Evil -fani, itsenäisenä videopelinä tämä on erittäin hyvä, viimeistelty ja hyvin toteutettu kokonaisuus. Suosittelen Resident Evil Requiemia kaikille, jotka nauttivat toiminta- tai selviytymiskauhupeleistä.

Resident Evil Requiem on saatavilla PS5:lle (arvosteltu PS5 Prolle), Xbox Series X|S:lle, Nintendo Switch 2:lle ja Windowsille.

PISTEET:

5/5

“Leonin ja Gracen ohjaaminen tuntui hyvältä ja luonnolliselta. Huomasin jopa, että tilanteesta ja Gracen pelosta riippuen hän kompastui ja kaatuili, kun yritin paeta vihollisia.”

Julkaisupäivä: 27. Helmikuuta, 2026
Laji: Toiminta
Kehittäjä: Capcom
Julkaisija: CE Europe Limited
Alustat: PS5 (arvosteltu PS5 Pro:lla)
Nintendo switch 2
Xbox Series X|S
Windows

 

NÄMÄ SIVUT OVAT MAINOSVAPAAT