Nämä sivut ovat mainosvapaat

Legendaarinen peli

Muistan hyvin alkuperäisen The Legend of Zelda: Ocarina of Timen Nintendo 64:llä 90-luvulla. Se oli aivan ensimmäinen peli, joka tarjosi minulle aidon, laajan mittakaavan seikkailun tunteen. Laaja ja avoin Hyrule Field, Hyrule Castle, Kakariko Village, Death Mountain, Zora’s Domain… nämä olivat vain osa pelin monipuolisista ympäristöistä. 90-luvulla oli todellinen saavutus saada näin laaja peli kotikonsolille. Peli kesti yli 25 tuntia, ja se tarjosi runsaasti syitä pelata se uudelleen. Pelasin sen itse asiassa niin monta kertaa, että sen taika alkoi hieman kadota. Kesti vuosia ennen kuin palasin pelin pariin – tällä kertaa Nintendo 3DS:llä, jolle julkaistiin pienimuotoinen remake. Siitä on varmaan noin 15 vuotta, kun viimeksi koin Ocarina of Timen missään muodossa. Nintendo on viime aikoina julkaissut remakeja useista The Legend of Zelda -peleistä: tuoreimpina esimerkkeinä Skyward Sword ja Link’s Awakening. Näistä kahdesta olin aiemmin pelannut vain Link’s Awakeningin, ja senkin pariin otteeseen.

Mutta pidemmittä puheitta: Ocarina of Timen remake on nyt julkaistu, ja tässä on rehellinen mielipiteeni siitä.

Juoni

Ocarina of Time sijoittuu kuvitteelliseen Hyrule-valtakuntaan, jossa hallitsee prinsessa Zelda. Hyrulessa asustaa kaikenlajisia asukkeja, jotka on jaettu pääpiirteittäin lajeihin kuten Hylialaiset, Zorat, Gorons jne. Link, joka on pelin päähahmo, on pieni Kokiri metsän asukki. Kokirit ovat ikiaikaisia, lapsenkaltaisia ​​metsähenkiä, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi ja joista jokaisella on parinaan suojelija-keiju. Paitsi jostakin syystä Linkillä ei ole omaa keijua – kunnes eräänä päivänä Linkin herättää Navi keiju, joka anoo Linkiltä apua. Kokiri metsän suojelija, The Great Deku Tree, aistii tulevan pahuuden ja ymmärtää, että Linkin kohtalo on alkamaisillaan. Hän lähettää Navin metsän halki, etsimään Linkin kodin ja herättämään tämän unestaan. Pian Link on matkalla Dekun luokse, joka kertoo tulevasta pahuudesta Hyruleen ja Link on ainoa, joka pystyy sen estämään.

Ocarina of Timen tarina on hyvin kokonaisvaltainen. Linkin seikkailut eri puolilla Hyrulea ja kaikki ne omanlaatuiset hahmot, joita hän kohtaa, pulmat, jotka hänen täytyy ratkoa, temppelit, jotka Linkin on mentävä läpi ja loppuvastuksien päihittäminen… pelissä oli jatkuvasti jotakin uutta tarinallisesti.

Pelattavuus, ohjaimet, äänimaailma ja visuaalinen ilme

Ocarina of Timen pelimekaniikka painottuu kolmannen persoonan toimintaseikkailuun. Pelaaja ohjaa Linkiä, joka lähtee suurelle seikkailulle pelastaakseen Hyrule-valtakunnan pahalta Ganondorfilta. Pelin alkuvaiheessa ohjataan lapsi-Linkiä, mutta noin kolmanneksen kohdalla on mahdollista siirtyä seitsemän vuotta tulevaisuuteen ja kohdata maailma uudesta näkökulmasta. Maailma on muuttunut monin tavoin, ja Linkillä on käytössään uusia liikkeitä ja aseita, joita hänellä ei lapsena ollut. Tämä avaa pääsyn uusille alueille, ja joissakin paikoissa on vierailtava uudelleen, koska aikuinen Link kykenee suoriutumaan siellä asioista, joihin lapsi-Link ei pystynyt. Lisäksi pelaajan on toisinaan palattava ajassa taaksepäin suorittaakseen tehtäviä, joihin aikuinen Link ei kykene. Aikamatkustusmekaniikka on pelaajan vapaasti käytettävissä Temple of Timessa tietyn pelivaiheen saavuttamisen jälkeen.

Pelissä on lukuisia temppeleitä, joita tutkitaan sekä lapsi- että aikuis-Linkinä. Pelkäsin etukäteen yleisesti vihattua vesi-temppeliä (Water Temple), sillä muistin sen alkuperäisessä versiossa olleen äärimmäisen sekava, mutta se ei ollutkaan niin paha kuin muistin. Pariin otteeseen jouduin kuitenkin turvautumaan netistä löytyviin läpipeluuohjeisiin, kun jäin jumiin joissakin temppeleissä. Ajan salliessa suoritin myös sivutehtäviä; vaikka jotkut niistä ovatkin hieman puuduttavia, tämä on silti yksi niistä peleistä, jotka haluaisin pelata sataprosenttisesti.

Asevalikoiman lisäksi toinen keskeinen väline on ocarina. Soittamalla yksinkertaisia ​​melodioita pelaaja voi vaikuttaa ympäristöönsä: esimerkiksi vaihtaa vuorokaudenaikaa, siirtyä paikasta toiseen, kutsua Epona-hevosen tai vaikkapa saada sateen alkamaan.

Taistelumekaniikka on säilytetty pitkälti alkuperäisen kaltaisena, mutta se tuntuu luonnollisesti huomattavasti sujuvammalta ja napakammalta. Jos oikein muistan, alkuperäinen versio pyöri noin 20 fps, mikä saa kaiken tuntumaan huomattavasti kankeammalta – tosin juuri se oli osa 90-luvun viehätystä. Yhtenä uutena lisäyksenä mukana on Hall of Fallen Foes, jossa pelaajat voivat tarkastella vihollisten malleja ja kohdata bossit uudelleen. Arvostan tätä suuresti, sillä pomotaistelut ovat pelin parasta antia. Ne ovat kekseliäitä ja hauskoja – joskin hieman lyhyitä. Nyt minun ei siis tarvitse pelata koko peliä läpi voidakseni nauttia niistä uudelleen.

Ohjaus on pitkälti samanlainen kuin vuoden 1998 alkuperäisversiossa, mutta sitä on nykyaikaistettu. Vaikka se ei ehkä kuulosta paljolta, merkittävimpiä uudistuksia ovat mahdollisuus hypätä manuaalisesti, vapaasti liikuteltava kamera sekä nopea juokseminen. Esimerkiksi alkuperäisessä pelissä Link hyppäsi automaattisesti vain juoksemalla reunan yli.

Ocarina of Time on ääninäytelty, mutta ei täysin kattavasti. Joissakin välianimaatioissa on puhetta, mutta pian sitten siirrytäänkin keskusteluihin, joissa ääntä ei ole. Pohdin hetken syytä tähän, kunnes tajusin, ettei Link puhu – tai ainakaan hänellä ei ole peleissä koskaan ääninäyttelijää. Hän siis kyllä ​​kommunikoi muiden hahmojen kanssa, mutta keskusteluja ei ole ääninäytelty. Lisäksi haluan mainita, että peli on hyvin musiikkipainotteinen; musiikilla on siinä suuri rooli.

Visuaalisesti peli näyttää hyvältä ja terävältä, ja tällä kertaa se pyörii sulavasti 60 fps. Hahmoilla on hieman vahamaisen nuken kaltainen ilme, kun ympäristöt olivat puolestaan enemmän realistisia. Kyseessä on mielenkiintoinen yhdistelmä, joka toimii kuitenkin erinomaisesti.

Loppusanat

Tällaisia ​​remakeja saisi tulla lisää, sillä tämä oli täydellinen kokemus, jota en malttanut laskea käsistäni. Ocarina of Timesta on vaikea keksiä mitään negatiivista – kyse on lähinnä pienestä viilauksesta, jolla ei ole kokonaisuuden kannalta merkitystä. Pelasin pelin läpi noin 18 tunnissa, ja sen täydellinen läpäiseminen vie suunnilleen 27 tuntia. Jos et ole aiemmin pelannut Ocarina of Timea, nyt on paras hetki hypätä mukaan tähän unohtumattomaan seikkailuun.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time on saatavilla vain Nintendo Switch 2:lle.

PISTEET:

5/5

“Asevalikoiman lisäksi toinen keskeinen väline on ocarina. Soittamalla yksinkertaisia ​​melodioita pelaaja voi vaikuttaa ympäristöönsä.”

JULKAISUPÄIVÄ: 5. marraskuuta, 2026
LAJI: Seikkailu
TEKIJÄ: Nintendo EPD
JULKAISIJA: Nintendo
ALUSTAT: Nintendo Switch 2

 

Nämä sivut ovat mainosvapaat