konsolinet_uusi_logo

Tämän ja muut pelit löydät edullisesti osoitteesta www.konsolinet.fi

Kummitusjahti alkakoon

Luigi’s Mansion 3 oli syy miksi venytin Nintendo Switch konsolin hankintaa, koska odotin Nintendon tuovan Luigi’s Mansion 3 version konsolista. Kuullessani, ettei sellaista tule, niin hommasin sitten uuden Switch mallin, jossa on parempi akunkesto, jotta saisin nauttia pelisessioista mahdollisimman pitkään.

En tiedä miksi pidän enemmän Luigista kuin Mariosta ja sen peleistä. Syynä voi olla se, kuinka nynnerö Luigi on, aina pelkäämässä kummituksia — mutta ainakin hänessä on luonnetta. Siitä lähtien, kun ensimmäinen Luigi’s Mansion julkaistiin GameCubelle vuonna 2001, ihastuin heti pelin konseptiin. Sain myöhemmin myös pelattua päivitetyn version pelistä 3DS -konsolilla. Pelisarjan toinen osa julkaistiin ainoastaan 3DS:lle ja tämä kolmas ainoastaan Switch:lle. Pelit saattavat alkaa tuntumaan itseään toistavilta, mutta kasvu ensimmäisestä pelistä kolmanteen on ollut mainiota; lisäten uusia asioita ja ominaisuuksia joka julkaisulla.

Verraten ensimmäisen pelin laajuutta Luigi’s Mansion 3:seen, tuntuu se pikkuruiselta. Tällä kertaa Luigi ei ole missään pienessä kartanossa, vaan jättimäisessä hotellissa, jossa on lukemattomia huoneita ja ainakin 15 kerrosta. Joskin juoni oli minusta tylsä. Mario -pelit aina ovat samankaltaisia juoneltaan, niin on myös Luigi’s Mansion 3. Jälleen kerran, Mario ja Prinsessa Peach katoavat, kun he kaikki menevät Last Resort -nimiseen hotelliin. Luigi saa tietää, että hotellissa kummittelee, ja mikä sattuma, että hänen vanha ystävänsä Professori E. Gadd on myöskin siellä! Hänen avulla Luigi saa takaisin kaikki tarvitsemansa vehkeet ja vetimet lähteäkseen kummitusjahtiin.

2019110114493300-0C015090E6C5E3F06D97FEDE95458758.jpg

Oudot kontrollit, kauniit grafiikat

luigis_mansion_3_character_artwork_ghost copyPerus kontrollit ovat aikalailla samat kuin edellisissä peleissä, mutta on hieman parannuksia paremaan. Yksi uutuuksista on Gooigi; limakopio Luigista, jota voi ohjata toinen paikallinen pelaaja tai vaihtoehtoisesti toimii yksinpelissäkin. Yksipelissä pelaaja voi ohjata vain yhtä hahmoa kerralla, mikä saattaa käydä hankalaksi, kun hahmoja täytyi vaihtaa jatkuvasti. Kuten kaikissa Luigi’s Mansion -peleissä, tässäkin ohjattavuus on läpen kummallinen. Vasta pelin puolessa välissä ne alkoivat tuntumaan ihan OK:lta. Tähtääminen on kuitenkin todella vaikeaa, eritoten nuolten ampuminen. Luigi’s Mansion 3 tarjoaa joitakin ohjain asetuksia, mutta en henkilökohtaisesti saanut niistä paljoakaan apua. Pääaseina Luigilla on samat; monitoiminen taskulamppu ja pölyimuri, jolla esimerkiksi imaistaan kummitukset tai ammutaan nuolia. Kummitukset, täytyy kuitenkin ensin onnistua sokaista taskulampulla, jolloin heidän elämämittari tulee esiin ja silloin kummituksen voi napata imurimeen. Kummitus yrittää aina pakoon ja lähtee vetämään Luigia perässään, ja tässä vaiheessa täytyy aina onnistua vetää Luigia vastakkaiseen suuntaan, johon kummitus on menossa.

Hotellin jokaisessa kerroksessa on oma teemansa, jotka poikkeavat keskiaikaisesta linnasta elokuvateattereihin ja viemäreistä discoon ja muinaiseen Egyptiin. 15 kerrosta on paljon teemoja ja niiden vaihtelevuus oli mielenkiintoista, joka piti pelin raikkaana. Koko pelin ympäristö ja hahmot oli grafiikallisesti huoliteltu ja yksityiskohtainen. Valon ja varjon efektit näyttivät upeilta, tehden pelistä visuaalisesti kaikista kauneimman Switch -pelin.

Tehtäviä, kummituksia, salaisuuksia, bosseja ja… hissin nappeja

Luigi’s Mansion 3:sta pelataan kerros kerrallaan. Alussa en pystynyt menemään minne halusin, vaan seuraamaan lähes lineaarista tietä paikasta ja kerroksesta toiseen saadakseni hissin tyhjään paneeliin aina uuden numeroidun napin, jonka avulla pystyin menemään kyseiseen kerrokseen. Nopeasti pelistä tuli avoin ja pystyin liikkumaan vapaasti, joka tuo peliin paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Hotellin kerrokset ovat kuin eri “tasoja”, jotka täytyi läpäistä löytämällä hissiin uusi nappi, joka valitettavasti oli aina “kentän” bossilla. Jokaisesta kerroksesta löytyi aina lopulta bossi, jotka täytyi päihittää mitä kummallisin menetelmin. Kerrokset olivat yleensä laajoja ja aikaa vieviä, koska niissä oli todella paljon etsittävää ja tehtävää. Keräiltäviä salaisuuksia tuntui olevan piilossa joka nurkassa, joka oli minusta kaikista antoisinta; keräillä, kokeilla ja etsiä piiloitettuja vipuja ja salaisia reittejä.

2019110111552300-0C015090E6C5E3F06D97FEDE95458758.jpg

Kuka on Gooigi?

Professori E. Gadd auttoi aina, jos jouduin pulaan. Hänelle pystyi soittaa ja saada vihjeitä pulmaan, ja käymällä laboratoriossa pystyi päivittää Luigin laitteet. Gooigi oli mielenkiintoinen uusi lisäys ja se aukaisi lukemattomia uusia tapoja tehdä asioita, koska sillä pystyi menemään paikkoihin, johon tavis Luigi ei pystynyt. Gooigi pystyi menemään porttien ja viemäreiden läpi, mutta tuhoutui, jos osui veteen. Polterpup (ystävällinen kummituskoira) tuli myöskin apuun ajoittain, mutta se ei ollut lainkaan pelattava hahmo, vaan yleensä koira johdatti Luigin oikeaan paikkaan.

Tämä on varmasti tähän asti isoin ja monipuolisin Luigi’s Mansion -peli ja pidin todella siitä, ettei pelissä ollut vain yhtä teemaa tai tyyliä — visuaalisesti tai pelattavuudelta. Kaikki kummitushahmot olivat hupaisia, mutta mikä alkoi käymään vanhaksi ja ärsyttäväksi oli, kun Luigi pelästyi joka ikistä kummituksen kohtaamista ja kaatui kiljuen lattialle. Se meni nopeasti ylikäytetyksi ideaksi, eikä Luigin pelko tuntunut enää aidolta.

This slideshow requires JavaScript.

Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen

Taisin pelata tätä ainakin 20 tuntia, ennen kuin pääsin pelin läpi. En kerännyt jokaista salaista esinettä, mutta en myöskään juossut peliä läpi. Tykkään aina tutkia kiinnostavia paikkoja ja löytää salaisuuksia. Luigi’s Mansion 3:n salaisuudet tuntuivat kyllä loputtomilta, kuten olivat teemat, ideat, kummitukset, bossit… tekemistä ja näkemistä riitti.

Pelasin tämän kokonaan TV Modella (liitettynä televisioon) ja teknisesti kaikki toimi moitteettomasti. Peli ei pätkinyt tai jumittanut, ainoastaan tilanteissa, jossa oli paljon kummituksia kerralla, peli saattoi hidastua jonkin verran. Konsoli oli siis uusin Switch -malli ja käytin ainoastaan Nintendo Switch Pro -ohjainta.

Mikäli et ole pelannut yhtään Luigi’s Mansion -peliä, niin tämä on varmasti parhain aika hypätä mukaan kummitusjahtiin. Ensimmäiset pelit saattavat kylläkin olla liian yksinkertaisia nykyajan standardien mukaan. Sanon kuitenkin, että ole tietoinen kamalista kontrolleista. Silti, en muista yhtään mullistavaa tapaturmaa käyneen ohjainten takia, enemmänkin se oli monesti turhauttavaa. Jos Luigi’s Mansion 3 oli syy ostaa Switch, niin en ole kumpaakaan yhtään tyytymätön. Suosittelen tätä peliä kenelle tahansa ja varsinkin Gooigin myötä, kaksinpeli on varmasti jännää. Peli on pitkäkestoinen ja laaja, hintansa arvoinen.

 

PISTEET:

4/5

 

“15 kerrosta on paljon teemoja ja niiden vaihtelevuus oli mielenkiintoista, joka piti pelin raikkaana”

 

7-1

JULKAISUPÄIVÄ: 31.10.2019
LAJI: Toiminta / Seikkailu
KEHITTÄJÄ: Next Level Games
JULKAISIJA: Nintendo
JAKELIJA: Bergsala
ALUSTA: Nintendo Switch

Sponsori:

konsolinet_uusi_logo

 

One thought on “Luigi’s Mansion 3 (Switch) arvostelu

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.